Osallistaminen ei vielä tarkoita omistajuutta
Organisaatioissa puhutaan paljon osallistamisesta. Järjestetään työpajoja, kyselyitä, kommentointikierroksia ja infotilaisuuksia. Silti moni muutos jää irralliseksi eikä muutu aidosti yhteiseksi tekemiseksi.
Yksi syy on se, että osallistaminen ja omistajuus eivät ole sama asia.
Ihmiset tunnistavat nopeasti, voivatko he oikeasti vaikuttaa vai onko päätös jo tehty valmiiksi. Myös se luetaan nopeasti rivien välistä, jos ihmisten kysymyksiä tai huolia ei oteta vakavasti. Näennäinen osallistaminen synnyttää helposti kyynisyyttä. Ihmiset kestävät vaikeitakin muutoksia yllättävän hyvin, mutta paljon huonommin tilanteita, joissa heitä pyydetään osallistumaan ilman todellista kysymysten esittämisen ja vaikuttamisen mahdollisuutta.
Monessa organisaatiossa muutosta johdetaan viestintänä, vaikka sitä pitäisi johtaa omistajuutena.
Omistajuus näkyy arjen vaikutusmahdollisuuksissa
Omistajuus ei synny siitä, että ihmisille kerrotaan muutoksesta mahdollisimman selkeästi. Se syntyy siitä, että ihmiset ymmärtävät oman roolinsa, voivat vaikuttaa käytännön toteutukseenja kokevat olevansa osa yhteistä ongelmanratkaisua.
Johdon toiminta rakentaa tai heikentää omistajuutta
Tähän liittyy myös johdon näkyvä toiminta. Muutoksen keskellä ihmiset arvioivat jatkuvasti, näkyykö muutos aidosti myös johdon omassa toiminnassa vai jääkö se juhlapuheiden ja inspiroivien julistusten tasolle.
Jos johto puhuu muutoksesta, mutta suojaa itseään sen vaikutuksilta, organisaatio huomaasen nopeasti. Jos vaikeat priorisoinnit siirtyvät keskijohdolle ilman tukea tai vastuunjakoa, epäluottamus alkaa kasvaa.
Todellinen omistajuus näkyy siinä, että johto kantaa muutosta näkyvästi myös itse. Se tekee päätöksiä, priorisoi, osallistuu vaikeisiin keskusteluihin ja uskaltaa näyttää suuntaa keskeneräisyydessäkin.
Johtaminen ei silloin tarkoita täydellisiä vastauksia tai jatkuvaa varmuutta. Se tarkoittaa näkyvää vastuun kantamista.
Monet muutokset epäonnistuvat siksi, että vastuut jäävät epäselviksi. Muutosta odotetaan johdettavan arjessa, mutta ihmisille ei anneta riittävää mandaattia, aikaa tai tukea tehdä sitä.Sitoutuminen ei synny pelkästään siitä, että muutos ymmärretään. Se syntyy siitä, että ihminen kokee olevansa osa sitä.
Siksi onnistunut muutosjohtaminen ei ole vain hyvää viestintää. Se on yhteisen suunnan rakentamista, näkyvää vastuun kantamista ja sellaisten rakenteiden luomista, joissa ihmiset voivat aidosti ottaa muutoksen omakseen.