Coaching näyttää ulospäin usein selkeältä: kysymyksiä, kuuntelua ja oivalluksia. Se on helposti hahmotettava prosessi ja parhaimmillaan myös vaikuttava sellainen. Silti coachingin syvempää laatua määrittää vähemmän se, kuinka “teknisesti puhtaasti” coach hallitsee menetelmänsä, ja enemmän se, millaisesta ajattelusta käsin hän toimii.
Tässä syntyy ero toimivan ja oikeasti vaikuttavan coachingin välille. Toimiva coaching voi tuottaa hyviä keskusteluja ja yksittäisiä oivalluksia. Vaikuttava coaching taas muuttaa tapaa ajatella, tehdä päätöksiä ja toimia myös keskustelun jälkeen.
Coach ei ole neutraali – vaikka niin haluaisimme ajatella
Yksi sitkeimmistä harhakäsityksistä on ajatus coachin neutraaliudesta. Haluamme uskoa, että hyvä coach on ikään kuin kirkas pinta, joka heijastaa asiakkaan ajattelua ilman omaa väriä. Todellisuudessa kukaan meistä ei ole neutraali.
Meillä kaikilla on arvoja, uskomuksia ja kokemuksia, jotka muovaavat tapaamme hahmottaa maailmaa. Ne vaikuttavat siihen, mitä pidämme olennaisena, mihin tartumme ja mitä emme edes huomaa kysyä. Jos näitä ei pysähdy tarkastelemaan, ne alkavat väistämättä ohjata coaching-keskustelua hienovaraisesti mutta selvästi. Ei siksi, että coach haluaisi ohjata, vaan siksi, että oma ajattelu toimii taustalla koko ajan.
Coach tuo keskusteluun aina mukanaan muutakin kuin menetelmän. Hän tuo sinne omat uskomuksensa siitä, mikä on mahdollista, omat arvonsa siitä, mikä on tärkeää, sekä oman ammatillisen identiteettinsä. Nämä muodostavat näkymättömän ohjausjärjestelmän, joka vaikuttaa siihen, miten keskustelu etenee.
Coachin oma ajattelu on jatkuvasti työn kohteena
Siksi coachin työ ei ole pelkästään asiakkaan ajattelun avaamista. Se on jatkuvaa oman ajattelun tutkimista. Tämä kytkeytyy suoraan uskomuksiin. Jos et tunnista omia uskomuksiasi, et voi olla varma, ettet ohjaa keskustelua niiden kautta.
Usein coacheille suositellaan myös coachingiin osallistumista. Tälle on erityisen painavat syyt, joita avaan tässä kirjoituksessa.
Coachille coachattavana oleminen ei ole arvokasta siksi, että oppisi uusia työkaluja. Sen arvo on siinä, että oma ajattelu tulee näkyväksi. Omat uskomukset, sokeat pisteet ja ajattelun rajat eivät avaudu lukemalla tai analysoimalla. Ne avautuvat tilanteessa, jossa joku toinen pysäyttää, kysyy ja peilaa.
Mitä tämä tarkoittaa asiakkaalle
Kun coach tekee tätä työtä myös itsensä kanssa, vaikutus näkyy suoraan asiakkaalle. Työskentelyyn syntyy enemmän tilaa ja turvallisuutta, myös silloin kun käsitellään vaikeampia tai keskeneräisiä asioita. Asiakas uskaltaa mennä syvemmälle, pysähtyä ajattelunsa äärelle ja tutkia sitä rauhassa. Tämä ei automaattisesti takaa muutosta, mutta se tekee siitä mahdollisen.
Vaikuttava coaching rakennetaan tietoisesti. Coach luo rakenteen työskentelylle, rakentaa turvallisen ja avoimen tilan, vahvistaa asiakkaan vastuullisuutta ja pitää fokuksen asiakkaan maailmassa, ei omassaan. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännössä se vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta. On yllättävän helppoa alkaa ratkaista, ohjata tai tuoda mukaan oma “parempi ajatus”. Juuri näissä kohdissa ammattitaito mitataan.
Coaching kohdistuu ihmiseen, ei vain asiaan
Vaikka coachingissa usein käsitellään tavoitteita, haasteita ja ratkaisuja, todellinen työ kohdistuu aina ihmiseen. Siihen, miten hän ajattelee, miten hän jäsentää tilannettaan ja millaisia vaihtoehtoja hän näkee mahdollisina. Sama tilanne voi ratketa monella tavalla, mutta ajattelun laatu vaikuttaa kaikkeen, mitä ihminen tekee jatkossa. Siksi coaching ei ole vain ongelmanratkaisua, vaan oppimista.
Oppiminen ei etene suoraviivaisesti. Se on usein kehämäistä: samoihin teemoihin palataan eri kulmista ja syvemmällä ymmärryksellä. Tämä voi tuntua turhauttavalta, erityisesti silloin kun odottaa nopeaa etenemistä. Usein juuri tällaisissa kohdissa oppiminen on kuitenkin menossa syvemmälle.
Reflektio vie oivallukset käytäntöön
Coachingissa nousee väistämättä erilaisia tunteita, kuten turhautumista, epävarmuutta tai innostusta. Lisäksi voi ilmetä ajattelun jumeja tai toimintamalleja, jotka näyttäytyvät esimerkiksi vastustuksena. Yksikään näistä ei ole ongelma. Tunne kertoo aina jostain, esimerkiksi siitä, että asia on tärkeä, muutos on kesken tai jokin aiemmin huomaamaton ajattelutapa alkaa tulla näkyväksi. Siksi tunteita ei tarvitse kiertää, vaan niitä kannattaa tutkia. Yksi hyödyllinen kysymys on: mistä tämä kertoo ja mikä tässä on sinulle tärkeää?
Oivallus hetkessä on arvokas, mutta ilman reflektiota tai sen linkittämistä käytännön tilanteisiin se jää helposti irralliseksi. Siksi oppimista kannattaa jäsentää tietoisesti: ajattelun kirjaaminen, siihen palaaminen ja opitun kokeileminen arjessa auttavat viemään oivallukset eteenpäin. Reflektio syventää ymmärrystä ja tekee oppimisesta käyttökelpoista. Tämä koskee yhtä lailla asiakasta kuin coachia itseään.
Ammatillinen nöyryys pitää coachin liikkeessä
Coachin työssä kehittyy väistämättä. Kokemus karttuu ja varmuus kasvaa. Juuri siksi mukana kulkee myös riski pysähtyä. Ammatillinen nöyryys ei tarkoita itsensä pienentämistä, vaan jatkuvaa valppautta suhteessa omaan ajatteluun: mitä en vielä näe ja missä kohtaa oma ajatteluni rajaa tätä keskustelua.
Tämä kysymys ei poistu. Eikä sen pidäkään.
Jos tämä teema resonoi ja haluat pysähtyä oman ajattelusi äärelle hieman syvemmin, coaching tarjoaa siihen rakenteen ja tilan. Voit tutustua tarkemmin siihen, miten työskentelen täällä: https://www.eloinn.fi
Lue myös: Muutosta ei kaadeta isollakaan vastarinnalla. Olennaisempaa on muutoksen päämäärien omistajuus
Lue myös: Organisaatiot puhuvat muutoksesta liikaa strategiana ja liian vähän työnä