Olen viimeisimmissä johdon coachingeissa sparrannut johtajien ja heidän tiimiensä työn määrästä, kiireestä, priorisoinnista ja ei:n sanomisen tärkeydestä. Erityisesti olemme puhuneet erilaisista johtajaan kohdistuvista odotuksista: Mitä johtajalta odotetaan yrityksen, työntekijöiden, oman esihenkilön – ja johtajan itsensä näkökulmista.
Tilannesidonnaiset ja nopeastikin vaihtuvat odotukset ja vuosien aikana muodostuneet mielikuvat siitä, mikä tiimin työssä tai tietyssä roolissa on joko kaikkein tärkeintä tai syystä tai toisesta “pakollista”, ohjaavat työskentelyämme yllättävän paljon. Enkä siis nyt puhu kirjatuista tavoitteista (ja niihin liittyvistä odotuksista), enkä auki puhutuista prioriteeteistä. Vaan puhun nimenomaan siitä, miten mielikuva siitä, että joku tai jotkut haluavan jotain, tai on joskus kuullut mutkan kautta tai tulkinnut sivulauseesta jonkin olevan tärkeää, alkaa ohjata toimintaamme erinäisiin suuntiin. Ja tämä puolestaan johtaa siihen, että toiminnasta tulee tempoilevaa.
Kiire ja palveluhenkisyys tyypillisesti edelleen pahentavat tilanteen mahdottomuutta: “tulkitsen, että tämä on henkilölle x tärkeää, joten alan hoitaa asiaa ilman sen suurempia kyselyitä – sillä onhan odotuksensa epäsuorasti ilmaissut kiireinen, eikä häntä tohdi juuri nyt häiritä”. Ja myös asioiden syy- seuraussuhteiden näkeminen saattaa nostaa odotuksiin asioita, joita ei esimerkiksi asiantuntijan vastuisiin muutoin kuuluisi: “teen tämän (oikeastaan toiselle taholle kuuluvan) asian alta pois, koska kukaan muu ei tätä ehdi nyt hoitaa, ja tämä on kokonaisuuden onnistumisen kannalta tärkeää”.
No, asiaa loogisesti pohtien johtopäätös lienee selvä: “kysyvä ei tieltä eksy, joten selkiytetään odotus – ja sovitetaan se meidän mahdollisuuksiimme – tai mahdottomuuteemme hoitaa tehtävä aikataulussa/laadukkaasti/kustannustehokkaasti”
Mutta aina kysyminen ei ole helppoa. Vaikeuskerrointa lisää esimerkiksi se, jos odotus tai kiireessä annettu linjaus tulee hierarkiassa ylemmältä taholta. Onko silloin mahdollista kysyä lisää? Onko mahdollista kyseenalaistaa tehtävän/odotuksen mahdottomuus suhteessa resursseihin? Jälleen kerran, vastauksen pitäisi olla: kyllä, tietenkin on. Ja itseasiassa: asiantuntijan eettinen, laatua ja sovittuja tavoitteita varmistava velvollisuuskin on kysyä eikä olettaa. Mutta onko kysyminen oikeasti mahdollista silloin, jos henkilö vastaa ei vain sinun vaan myös sinun pomosi urakehityksestä, palkasta, työsuhteesta – ja hänellä on lautasellaan “paljon tärkeämpiäkin asioita juuri nyt”?
Ratkaisuja, joista puhuimme ryhmässä, olivat muun muassa nämä:
- Älä oleta. – Lisätietojen kysyminen ja tarkkaavainen kuunteleminen ovat avain!
- Odotusten selkeyttäminen tiimille ja tiimiltä, erityisesti kun aloittaa uudessa johtajan pestissä
- Säännöllinen johdettavilta odotusten selkeyttäminen: mitä toivot/odotat minulta juuri nyt? Miten voin parhaiten tukea sinun onnistumistasi?
- Ei:n sanoittaminen eri tavoin, jos odotus on mahdoton suhteessa käytössä olevaan aikaan/rahaan/muihin tavoitteisiin
- Esimerkillä johtaminen odotusten selkeässä viestimisessä ja niistä keskustelemisessa
→ Mitä sinä tekisit tilanteessa, jossa työhösi liittyy epäselviä, ristiriitaisia tai mahdottoman kuuloisia odotuksia?
→ Millaista toimintaa edellytät tiimiltäsi heidän työhönsä liittyvissä epäselvissä tai jopa ristiriitaisten odotusten tilanteessa – ja tietävätkö he odotuksesi?
#johtaminen #johdoncoaching #tavoitteet #odotukset #priorisointi #resurssit