Onko tuttu tilanne?
Edessä on taas kerran vuodessa järjestettävä tiimipäivä. Hetken hiljaisuuden jälkeen joku ehdottaa, että mennään samaan paikkaan kuin viimeksikin. Syödään hyvin, juodaan lasi tai kaksi viiniä ja vietetään iltaa yhdessä.
Näin päätetään tehdä.
Kuten ennenkin, paikalle saapuu ydinporukka. Muutama jää mieluummin työpaikalle, ja jonkun täytyy lähteä ajoissa hakemaan lapset. Ilta on ihan mukava. Keskustelu soljuu, nauretaan tutuille asioille ja hetken tuntuu siltä, että tämä oli hyvä idea.
Mutta mitään sen suurempaa siitä ei jää käteen. Ja vuoden päästä sama toistuu.
Taustalla on usein aivan aito toive. Halu, että yhteistyö toimisi paremmin, että tiimi olisi enemmän tiimi eikä vain joukko yksilöitä, jotka tekevät työnsä rinnakkain.
Silti tämä ei yleensä johda siihen.
Ei siksi, että yhdessä oleminen tai fiiliksen rakentaminen olisi turhaa. Päinvastoin, ne voivat olla tärkeitä ja joskus jopa välttämättömiä. Mutta ne eivät kanna, jos varsinainen työ ei ole yhteistä.
Jos arjessa ei ole tilaa puhua keskeneräisistä asioista, tehdä päätöksiä yhdessä tai kohdata niitä kohtia, joissa yhteistyö oikeasti rakoilee, yhteinen ilta jää helposti irralliseksi hetkeksi.
Ja pahimmillaan se voi jopa lisätä turhautumista.
Etenkin silloin, kun suurin osa tunnistaa, että yhteistyössä on ongelmia, mutta niitä ei käsitelläsiellä, missä ne syntyvät. Kun vaikeat asiat ohitetaan arjessa, mutta niihin yritetään palata “turvallisemmassa” ympäristössä – kuitenkaan puhumatta niistä avoimesti. Tai kun yhteinen hetki luo hetkellisen hyvän fiiliksen, joka ei kanna seuraavaan työpäivään.
Syntyy ristiriita kokemuksen ja arjen välille. Ja juuri se kuluttaa luottamusta.
Tiimi ei synny siitä, että ihmiset viettävät aikaa yhdessä. Se syntyy siitä, että he tekevät työtä yhdessä tavalla, jossa vastuut, päätökset ja vaikutukset kytkeytyvät toisiinsa. Siinä, että asioista puhutaan silloin kun ne ovat kesken, eikä vasta silloin kun ne ovat jo ongelmia.
Kun tämä on kunnossa, yhdessä vietetty aika saa aivan toisen merkityksen. Se ei ole yritys paikata jotain puuttuvaa, vaan luonnollinen jatke toimivalle yhteistyölle. Ja silloin siitä jää myös jotain käteen.
Usein keskustelua tai puuttumista edellyttävät aiheet nousevat esiin tiimipäivissä – tai niihin viitataan anonyymissä palautteessa, josta on joskus yllättävän vaikea ottaa selvää. Tai esihenkilön kanssa käydyissä keskusteluissa, kun huomataan, että yhteistyö ei toimi niin kuin pitäisi.
Silloin ratkaisevaa ei kuitenkaan ole se, mitä tehdään yhden päivän aikana.
Olennaista on luottamukseen pohjautuva avoin keskustelu sekä se, mitä päätetään tehdä yhdessä – ja mitä tapahtuu sen jälkeen, kun arki alkaa.
Näissä teemoissa työskentelen tiimien ja esihenkilöiden kanssa fasilitoinnin ja sparrauksen kautta.