Yrityksen vahvuus mitataan siinä, miten se vastaanottaa palautetta – ei siinä, miten se sitä antaa. Kun palautteen vastaanottaminen on luontevaa ja siihen suhtaudutaan avoimesti, kulttuuri on elinvoimainen ja kehittymiskykyinen.
Kollektiivinen itsetunto – mitä se voisi tarkoittaa?
Organisaatiolla voidaan ajatella olevan eräänlainen kollektiivinen itsetunto eli yhteinen käsitys siitä, kuinka vahvoja olemme, missä olemme heikompia kuin muut ja miten reagoimme, kun saamme korjaavaa palautetta tai toimintamallejamme haastetaan. Kollektiivinen itsetunto näkyy arjessa siinä, miten organisaatio suhtautuu kritiikkiin ja muutostarpeisiin. Pysähdytäänkö kuuntelemaan ja pohtimaan, vai puolustaudutaanko ja selitetäänkö pois? Kyky sietää palautetta kertoo yhteisön kypsyydestä, luottamuksesta ja psykologisesta turvallisuudesta.
(Tutkimuksellisesti “kollektiivinen itsetunto” on noussut esiin mm. sosiaalipsykologiassa ja organisaatiokulttuurin tutkimuksessa käsitteinä collective self-esteem ja organizational self-concept, mutta termiä käytetään vaihtelevasti eri yhteyksissä. Siksi tässä tekstissä kyse on nimenomaan käsitteellisestä ja filosofisesta pohdinnasta – ei valmiista teoriasta.)
Sudenkuopat ja vahvuudet
Sudenkuoppia ovat muun muassa puolustautuminen, ongelmien pois selittäminen tai vähättely ja vanhojen rakenteiden varjeleminen. Kun organisaatio reagoi palautteeseen torjumalla sen, viesti henkilöstölle on selvä: “täällä ei ole tilaa erilaisille näkemyksille.” Vahvuuksia puolestaan ovat avoimuus, reflektoiva keskustelu ja halu nähdä palaute mahdollisuutena oppia ja uudistua. Niissä työyhteisöissä, joissa palautteesta on tehty osa normaalia keskustelua, ei pelätä sen sisältöä – vaan luotetaan siihen, että se on yhteiseksi hyväksi.
Rakenteet ja rytmi
Kestävää palautekulttuuria ei rakenneta pelkällä hyvällä tahdolla. Seuraksi tarvitaan toimivia, turvallisuutta ja selkeyttä lisääviä, usein samanlaisina toistuvia rakenteita. Hyviä esimerkkejä ovat säännölliset 1-on-1 palautekeskustelut, tiimin yhteiset kehityspäivät retroineen ja palavereihin liitetyt lyhyet “mitä opimme tästä?” -hetket. Myös arjen normaalit kohtaamiset – “mitä sinulle kuuluu, kuinka sujuu, voinko auttaa jotenkin?” – luovat palautekulttuuria vahvistavia mikromomentteja. Tällaiset rakenteet ja toistuvat käytännöt tekevät palautteesta luonnollisen osan työpäivää, eivät erillistä velvollisuutta.
Palaute on koko yhteisön kyvykkyyttä
Parhaimmillaan palautekulttuuri on paitsi yksilöiden, myös koko työyhteisön ja sen sidosryhmien yhteinen tapa toimia. Palautteen kysyminen, sen kuunteleminen ja siihen perustuvien toimenpiteiden toteuttaminen vahvistavat luottamusta ja resilienssiä – eli kykyä selvitä haastavistakin tilanteista. Lisäksi palautteen työstäminen parantaa yhteisön ja yksilöiden ajattelu-, vuorovaikutus- ja tunnetaitoja sekä suorituskykyä ja osaamista. Palautteen vastaanottokyky ei siis ole pelkkä “pehmeä taito” – se on organisaation elinvoiman ja kestävän menestyksen ytimessä.
Lue myös: Palaute blogi 4: Kuuntelemisen taito: miten johtaja rakentaa palautekulttuuria, joka toimii
Lue myös: Palaute blogi 5: Arjen palauteteot: pienet sanat, suuret vaikutukset
Lue myös: Palaute blogi 6: Arjen palauteteot: pienet sanat, suuret vaikutukset