Lukupiiri kuulostaa helposti hieman perinteiseltä, jopa naftaliinista kaivetulta idealta. Silti juuri siitä kaikki alkoi.
Lähtökohta ei ollut “luetaan yhdessä”, vaan se, että luetaan kukin tahollamme ja tullaan yhteen keskustelemaan luetusta. Taustalla olivat positiivisen psykologian coachingopinnot, joissa kirjoista käytävä keskustelu oli osa oppimisprosessia.
Opiskeluun riittävää vapautta toi se, että kirjojen lukemiseen ja keskusteluun oli varattu riittävästi aikaa, mutta ei liikaa. Lisäksi puolet luettavista kirjoista sai valita itse. Tällä oli yllättävän suuri merkitys: itse tehty valinta lisää sitoutumista, ja aikuisoppimisessa tämä on keskeinen motivaattori.
Hyvin nopeasti kävi selväksi, että kyse ei ollut vain kirjojen sisällöistä. Keskusteluista tuli tapa jäsentää omaa ajattelua ja peilata sitä toisiin.
Kun yksi lukee, muut kuulevat – ja ajattelu laajenee
Kahdella ensimmäisellä kerralla luimme samat kirjat, mikä loi yhteisen pohjan ja kielen keskustelulle. Jälkimmäisillä kahdella kerralla jokainen luki eri kirjan ja esitteli sen muille.
Tämä muutti keskustelun luonteen. Fokus siirtyi yhteisen ymmärryksen ja terminologian jäsentämisestä siihen, että kukin toi keskusteluun oman kirjansa herättämiä oivalluksia.
Esimerkiksi neljännellä kerralla mukana oli kiinnostava yhdistelmä positiivisen psykologian klassikoita ja uudempaa tutkimusta.
Love 2.0 – Barbara Fredrickson
Ajatus, joka jäi mieleen: rakkaus ei ole vain tunne, vaan myös taito, jota voi harjoittaa tietoisesti arjen kohtaamisissa.
Stressiharha – Laura Sokka
Keskeinen oivallus liittyi suhteeseen stressiin. Stressi on osa elämää, eikä sitä voi eikä tarvitse poistaa. Olennaista on myötätuntoinen ja hyväksyvä suhtautuminen siihen, että kohtaan kuormitusta. Tämä ei poista stressiä, mutta auttaa toimimaan hyvinvointia tukevilla tavoilla myös kiireen keskellä, esimerkiksi pienissä mikrohetkissä.
Itsemyötätunto – Ronnie Grandell
Kirja toi konkreettisia harjoituksia ja muistutti siitä, että ystävällinen suhtautuminen itseen ei ole pehmeyttä, vaan edellytys kestävälle toiminnalle.
Kuinka onnelliseksi – Sonja Lyubomirsky
Tieteellinen näkökulma onnellisuuteen konkretisoitui harjoitusten kautta: kiitoskirje, optimismin tietoinen vahvistaminen, tulevaisuuden aikajänteiden hahmottaminen ja anteeksianto.
Kun kukin luki oman kirjansa ja esitteli sen muille, keskustelu ei jäänyt referointiin. Esittely pakotti kirkastamaan olennaisen, ja sen jälkeen keskustelu vei ajatuksia eteenpäin.
Miksi tällainen työskentely tukee oppimista?
Kun kokemusta tarkasteli vähän etäämmältä, muutama asia nousi toistuvasti esiin:
- Lukeminen ja muistiinpanojen tekeminen jäsentävät ajattelua.
Sisältö ei jää irralliseksi, vaan alkaa muotoutua omaksi ymmärrykseksi. - Esittely pakottaa tiivistämään.
Kun kaikkea ei voi kertoa, joutuu valitsemaan, mikä oli olennaista. - Keskustelu syventää.
Toisten kysymykset ja näkökulmat avaavat uusia kulmia ja haastavat omaa tulkintaa.
Tämä yhdistelmä tekee lukupiiristä käytännössä rakenteen reflektoinnille. Se ei ole vain tapa käydä läpi kirjoja, vaan tapa oppia ajattelemaan tarkemmin.
Reflektointi, oppiminen ja hyvinvointi
Yksi yllättävä havainto oli se, että lukeminen alkoi lisätä halua lukea lisää. Tämä tuntui merkitykselliseltä ajassa, jossa suuri osa tiedosta tulee nopeasti ja valmiiksi jäsenneltynä.
Samalla keskustelu toi tilaa reflektoinnille. Kirjojen sisällöt toimivat usein lähtökohtana, mutta varsinainen oppiminen tapahtui siinä, kun niitä peilattiin omaan työhön ja kokemuksiin. Kun ajattelua sanoittaa ääneen, se tarkentuu.
Entä tekoäly?
Prosessin aikana hyödynnettiin myös tekoälyä. Joku käytti sitä muistiinpanojen jäsentämiseen, toinen saneli ajatuksia ja kirjoitti lopullisen tekstin itse.
Keskeistä ei ollut työkalu, vaan tapa käyttää sitä. Tekoäly ei korvannut ajattelua, vaan tuki sitä, ja myös näiden käyttötapojen jakaminen toi keskusteluun uuden kerroksen.
Miksi lukupiiri toimii?
Lopulta lukupiirin vahvuus on yksinkertainen: se yhdistää lukemisen, ajattelun ja keskustelun. Se tuo rakenteen reflektoinnille, pakottaa pysähtymään ja tekee ajattelusta näkyvää.
Lukeminen on organisaatioissa usein aliarvioitu taito, koska se nähdään hankalana ja hitaana. Todellisuudessa se on ajattelun laajentamista ja tietoista hidastamista, joka parantaa sekä oppimisen määrää että laatua – ja juuri siksi kriittinen kyvykkyys myös johtamisessa ja muutoksessa.
Kiitos meidän kirjaryhmälle: Tiina, Riitta ja Petra. Olette timantteja.
Jos kirjoitus herätti ajatuksia, kokeile yhdessä lukemista omassa organisaatiossasi
Yhteisen lukupiirin käynnistäminen ei vaadi suurta rakennetta. Usein riittää, että pysähdytte hetkeksi näiden kysymysten äärelle:
Mikä voisi olla teidän seuraavan lukupiirinne aihe?
Miten se toteutettaisiin?
Ja milloin olisi oikea hetki aloittaa?