“Et ole rikki, jos et jaksa.” Ja silti resilienssistä puhutaan usein tavalla, joka saa ihmisen epäilemään itseään. Pitäisi olla joustava, sopeutuva, palautumiskykyinen ja valmis muutokseen – mielellään nopeasti ja ilman näkyviä jälkiä.
Todellisuudessa muutos harvoin on siisti tai selkeä. Usein se on päällekkäistä, pitkäkestoista ja keskeneräistä. Juuri siksi resilienssi on noussut keskeiseksi käsitteeksi työelämässä ja arjessa.
Mitä resilienssi ei ole
Resilienssiä sekoitetaan helposti jaksamiseen, sitkeyteen tai pärjäämiseen. Ikään kuin kyse olisi yksilön ominaisuudesta: joku kestää, toinen ei.
Resilienssi ei kuitenkaan ole:
– jatkuvaa positiivisuutta vaikeissakaan tilanteissa
– tunteiden sivuuttamista tai oletusta siitä, että kaikesta pitäisi “päästä yli” nopeasti
– yksin pärjäämistä tai hammasta purren selviytymistä
– loputonta venymistä ilman rajoja
Resilienssi voi joissain tilanteissa näyttäytyä myös nopeana sopeutumisena – erityisesti silloin, kun muutokset ovat tuttuja ja ennakoitavia.
Toisissa tilanteissa – kun muutos on uusi, yllättävä tai kuormitusta on paljon – resilienssi näyttäytyy usein hitaampana prosessina.
Koska olemme yksilöitä, resilienssi ei näytä koskaan samalta eikä etene samaan tahtiin.
Resilienssi prosessina, ei suorituksena
American Psychological Associationin (APA) mukaan resilienssi on sekä prosessi että lopputulos: joustavaa psyykkistä, emotionaalista ja toiminnallista sopeutumista sisäisiin ja ulkoisiin muutoksiin.
Resilienssi ei ole pysyvä ominaisuus, joka joko on tai ei ole. Se elää ajassa ja tilanteissa.
Yksilö tai yhteisö voi vahvistaa resilienssiään kahta kautta:
– proaktiivisesti, vahvistamalla voimavaroja ja myönteistä asennoitumista
– sopeutumalla, toipumalla, oppimalla ja kasvamalla vastoinkäymisten kautta
Resilienssi ei tarkoita sitä, ettei mikään satu. Se tarkoittaa kykyä jatkaa elämää ja toimintaa myös silloin, kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.
Resilienssi arjen voimavarana muutoksessa
Usein muutos mielletään projektiksi, jolla on alku ja loppu. Todellisuudessa monelle muutos on tila, jossa eletään pitkään: organisaatiot uudistuvat, roolit muuttuvat ja epävarmuus jatkuu.
Resilienssi näkyy silloin arjessa:
– siinä, miten suhtaudumme keskeneräisyyteen
– miten palaudumme vastoinkäymisistä
– miten kohtaamme toisemme kiireen ja paineen keskellä
– mihin kiinnitämme huomiota silloin, kun kaikkea ei voi hallita
Resilienssi ei poista kuormitusta, mutta se voi estää sitä kasaantumasta ylivoimaiseksi. Se tekee muutoksesta elettävää.
PERMA resilienssin tukena – suojaavia ja vahvistavia tekijöitä
Positiivisen psykologian tutkija Martin Seligmanin PERMA-malli kuvaa hyvinvoinnin peruspilareita. Seligman on korostanut, että PERMA-mallin elementit eivät ole resilienssiä itsessään, vaan resilienssiä tukevia ja suojaavia tekijöitä.
– Positive emotions: toivo, myönteiset tunteet ja eteenpäin katsominen myös vaikeuksien keskellä
– Engagement: uppoutuminen, fokus ja omien vahvuuksien käyttö
– Relationships: ihmissuhteet, saatu ja annettu apu – emme ole yksin
– Meaning: kokemus merkityksellisyydestä työssä ja elämässä
– Accomplishment: kokemus aikaansaamisesta ja pystyvyydestä
Nämä tekijät eivät poista vastoinkäymisiä, mutta ne luovat suojaa ja kantavuutta silloin, kun elämä tai työ kuormittaa.
Resilienssi sallii myös haurauden
Resilienssi ei tarkoita, että ihminen olisi aina vahva, tyyni tai toimintakykyinen. Se sallii myös epävarmuuden, väsymyksen ja haurauden.
Usein resilienssi on hiljaista. Se näkyy siinä, että uskaltaa pyytää apua, hidastaa, asettaa rajoja tai tehdä yhden asian kerrallaan.
Se ei ole sankaruutta, vaan inhimillisyyttä.
Yhteenveto: resilienssi ei ole uusi suoritus
Resilienssistä puhutaan joskus kuin se olisi uusi vaatimus: lisää resilienssiä, vahvista itseäsi, jaksa paremmin.
Todellisuudessa resilienssi ei ole asia, jota ihmiseltä vaaditaan – vaan voimavara, jota voidaan vaalia, suojata ja vahvistaa yhdessä.
Se rakentuu ihmisyydestä: suhteista, merkityksestä, toivosta ja kokemuksesta siitä, että omalla toiminnalla on väliä. Siksi resilienssi ei ole yksilön ominaisuus vaan yhteinen asia.
Lisälukemista
Muutosvalmius ja resilienssi – Eloinn
Lipponen, K. (2023). Resilienssi onnellisuuden yhteydessä. Teoksessa Uusitalo, L. (toim.): Positiivisen psykologian voima (s. 62–79).