Oletko ollut tilanteessa, jossa mikään ei tunnu liikkuvan eteenpäin?
Ajatukset kiertävät samaa rataa, vaihtoehtoja ei tunnu olevan, ja vaikka järjellä tietää, että ratkaisu on olemassa, siihen ei pääse käsiksi. Tämä ei ole poikkeus, vaan ajattelun perusominaisuus.
Coachina kohtaan tätä jatkuvasti. Keinoja on monia, mutta yksi nousee toistuvasti esiin: näkökulman vaihtaminen. Ei siksi, että se olisi helppo tai aina toimiva ratkaisu, vaan siksi, että se vie ajattelun pois siitä kehästä, jossa se on syntynyt.
Mitä näkökulmat oikeastaan ovat?
Näkökulma ei ole mielipide, vaan tapa tutkia todellisuutta valitsemalla, mihin kiinnitämme huomiota. Samassa tilanteessa voi olla useita yhtä aikaa totta olevia näkökulmia, mutta näemme niistä yleensä vain yhden kerrallaan.
Näkökulmia voi rakentaa monella tavalla. Roolien kautta: miltä tämä näyttää työntekijälle, asiakkaalle, omistajalle tai sinulle itsellesi vuoden päästä? Ajan kautta: miltä tämä näyttää nyt, entä vuoden tai viiden vuoden kuluttua? Todennäköisyyksien kautta: mikä on varmasti mahdotonta, mikä epätodennäköistä mutta mahdollista? Riskien ja mahdollisuuksien kautta: mitä menetämme, jos emme tee mitään, ja mitä voi syntyä, jos toimimme? Tai tietämisen tasojen kautta: mikä on faktaa, mikä tulkintaa, mikä oletusta, ja mitä emme voi tietää.
Miten näkökulmia käytetään käytännössä?
Usein yksinkertainen kysymys riittää: “Jos katsot tätä asiaa tästä näkökulmasta, mitä huomaat?” Toisinaan tarvitaan enemmän haastamista: “Entä jos katsot tätä täysin vastakkaisesta suunnasta?” Tai vielä pidemmälle menevää tarkastelua: “Mitä näkökulmia tästä keskustelusta puuttuu?”
Näkökulmia voi käsitellä puhumalla, kirjoittamalla, piirtämällä tai liikkumalla tilassa. Muoto ei ole ratkaiseva. Ratkaisevaa on, että ajattelu joutuu liikkeeseen.
Näkökulmat ja päätöksenteon laatu
Johtajan työ ei ole vain tehdä päätöksiä, vaan määrittää, mistä kulmasta todellisuutta katsotaan. Kun näkökulma jää kapeaksi, myös päätökset jäävät kapeiksi, ja syntyy tuttuja ilmiöitä: “näin on aina tehty”, “ei ole vaihtoehtoja” tai “tämä ei ole mahdollista”.
Näkökulmat rikkovat tämän. Ne pakottavat katsomaan samaa tilannetta useasta suunnasta ennen päätöstä, tekevät oletukset näkyväksi ja laajentavat vaihtoehtoja. Usein ne paljastavat jotain olennaista: ratkaisu ei ollut piilossa, se jäi vain näkymättä.
Miten näkökulmia käytetään käytännössä?
Tämä on myös yksi keskeinen syy, miksi rakensin Johtoryhmän päätöslogiikan kehikon (kanvaksen).
Lue päätöksenteon kehikosta täältä:
https://www.eloinn.fi/johtoryhmien-paatoksenteon-ongelma-ei-ole-vain-hitaus/.
Kehikon ytimessä ei ole se, että päätös saadaan aikaan, vaan se, miten päätökseen päädytään.
Näkökulmat ovat ratkaisevia päätöksentekoprosessissa. Kehikon kanssa työskenneltäessä niitä tuodaan tietoisesti mukaan esimerkiksi tilannekuvassa, oletuksissa, datassa ja näkökulmissa sekä vaihtoehdoissa ja riskeissä. Kysymys ei ole vain siitä, mitä tiedämme, vaan siitä, mistä kulmasta katsomme ja ketkä ovat mukana määrittämässä todellisuutta.
Ilman tietoista näkökulmatyötä kanvas täyttyy nopeasti yhdellä totuudella. Sen kanssa on helppo edetä, mutta harvoin se on paras mahdollinen.
Miten näkökulmia käytetään käytännössä?
Ajattelun jumi ei yleensä ratkea lisäämällä vauhtia, vaan vaihtamalla suuntaa. Usein se alkaa yhdestä kysymyksestä: mistä näkökulmasta tätä ei ole vielä katsottu?
Lue lisää: https://www.eloinn.fi/johtoryhma-selkarankana-miten-rakenne-kannattelee-organisaatiota-muutoksessa/
Lue lisää: Kriisijohtaminen ja luottamus: miksi luottamus ratkaisee organisaation kriisinkestävyyden
Lue lisää: Kriisijohtamisen ja muutosjohtamisen ytimessä: rakenteet ja tunneilmapiirin johtaminen
Lue lisää: Kriisijohtamisen nelikenttä: rakenteet ja tunnejohtaminen kriisissä