Samat faktat voivat olla kaikkien tiedossa, mutta ihmiset suhtautuvat niihin hyvin eri tavoin. Miksi toinen näkee muutoksessa vain menetyksiä ja toinen myös mahdollisuuksia? Yksi vastaus löytyy resilienssistä ja erityisesti positiivisuudesta osana sitä.
Moni ajattelee resilienssin tarkoittavan sitkeyttä, sinnikkyyttä tai kykyä kestää painetta. Ne ovat osa kokonaisuutta, mutta eivät koko tarina.
Positiivisuus ei aina näytä samalta
Video: Positiivisuus voi ilmetä eri tavoin (33 s)
Moni yhdistää positiivisuuden innostukseen, energiaan ja näkyvään optimismiin. Positiivinen ihminen nähdään helposti henkilönä, joka sanoo ‘wau’, innostuu nopeasti ja näkee mahdollisuuksia siellä, missä muut keskittyvät ensisijaisesti ongelmiin.
Positiivisuus voi kuitenkin olla myös paljon hiljaisempaa. Se voi näkyä elämänilona, tyytyväisyytenä, levollisuutena tai luottamuksena siihen, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Kaikki positiivisuus ei pidä ääntä itsestään.
Tämä on tärkeä huomio myös työelämässä. Joskus kaikkein resilientimmät ihmiset eivät ole niitä, jotka ilmaisevat positiivisuuttaan näkyvimmin. He voivat olla myös heitä, jotka vaikean tilanteen keskellä toteavat rauhallisesti: ‘Katsotaan. Kyllä tästä eteenpäin päästään.’
Kaksi näkökulmaa positiivisuuteen
Linda Hoopesin Resilience Alliancen resilienssimallissa positiivisuus on yksi keskeisistä osaamisalueista. Positiivisuus ei kuitenkaan tässäkään mallissa tarkoita ongelmien kieltämistä tai teennäistä optimismia.
Resilienssin näkökulmasta positiivisuudessa on kaksi ulottuvuutta. Ensimmäinen liittyy siihen, miten suhtaudumme ympäröivään maailmaan: ihmisiin, tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin. Toinen liittyy siihen, miten suhtaudumme itseemme: uskommeko pystyvämme vaikuttamaan, oppimaan ja selviytymään myös vaikeista tilanteista.
Kyse on siis siitä, että toisaalta suhtautuu lähtökohtaisesti elämään, työhön, ihmisiin ja ilmiöihin myönteisesti. Koivistoa lainaten: ‘Jos emme tiedä, kuinka käy, olettakaamme, että käy hyvin.’ Toisaalta kyse on luottamuksesta omiin kykyihin löytää vaihtoehtoja, hyödyntää voimavaroja ja selviytyä tilanteesta kuin tilanteesta.
Mitä tämä tarkoittaa johtamisessa?
Työelämässä tämä näkyy erityisesti muutoksissa. Joku näkee vain menetykset, toinen myös mahdollisuuden oppia uutta tai rakentaa jotain parempaa. Positiivisuus ei poista epävarmuutta, mutta se auttaa toimimaan sen keskellä.
Johtajille muutostunteiden kohtaaminen ja tunne-ilmapiirin johtaminen on tärkeä ydintaito. Tiimi ei tarvitse jatkuvaa ulkopuolelta annettua positiivisuutta eikä vaikeiden asioiden vähättelyä. Moni meistä tunnistaa tilanteen, jossa johtaja kiirehtii tarjoamaan hankalassa paikassa positiivisia tulkintoja ja on valmis seuraavaan askeleeseen ennen kuin ihmiset ovat ehtineet käsitellä tapahtunutta.
Sen sijaan tiimi tarvitsee kohdatuksi tulemista, kuuntelua ja realismia. Näiden rinnalla tarvitaan toki toivoa ja kykyä nähdä myös mahdollisuuksia – kunhan huolet ja pelot on ensin kuultu. Johtajan tehtävänä on lisäksi rakentaa muutosta tukevia rakenteita: merkityksellinen päämäärä, selkeät tavoitteet ja tarvittava tuki.
Positiivisuus ei ole supervoima – se on taito
Positiivisuus ei poista epävarmuutta, vastoinkäymisiä tai menetyksiä. Mutta se vaikuttaa siihen, mitä niiden keskellä näemme ja mitä päätämme tehdä seuraavaksi. Siksi se on yksi resilienssin keskeisistä taidoista.
Lue myös: Resilienssi arjen ja muutosten voimavarana
Lue lisää: Kriisijohtamisen ja muutosjohtamisen ytimessä: rakenteet ja tunneilmapiirin johtaminen
Lue lisää: Kriisijohtamisen nelikenttä: rakenteet ja tunnejohtaminen kriisissä